Kuuntelen tässä vanhoja cd:tä jotka ovat lojuneet kaapinperällä. En ole kuunnellut näitä koskaan sen jälkeen kun muutin J:n kanssa yhteen. Elikä noin muutama vuosi on kulunut siitä. Löysin cd:n jonka olin itse polttanut seurustelumme alkuaikoina. (En siis muistanut sitä ennen kuin laitoin cd:n soimaan.) Ensimmäisenä oli kappale joka muistuttaa minua siitä miten lähellä oli ero. En siis ollut tavannut silloin vielä sitä toista miestä joka sai sydämeni hypähtämään, enkä osannut silloin vielä yhdistää kappaletta häneen. Joten reilusti aluksi tuli kylmiä väreitä, lähellä olleen eron takia. Ja sitten kun alkoi seuraava kappale soimaan, mieleen tuli se kun J uhkasi itsensä tappaa.. Eli varmaankin elämäni raskaimmat hetket. Joita ei ollut vielä tapahtunut 
cd:n polttamisen aikana. Kaiken epävarmuuden, pelon, turhautumisen musiikki toi mieleen. Hyvä sentään ettei minulla ole tässä lähellä noiden aikojen päiväkirjoja. Muuten varmaan joutuisi nekin kertaamaan uudelleen. Nyt elämä yli 3 vuoden seurustelun jälkeen, on tasaisempaa. Harvemmin enään yhteen otetaan pahasti. Ainoastaan harmia on ollut pitkistä päivistäni ja asioista mitkä on pitänyt saada tehtyä. Stressi on siiis painanut päälle. Ja se purkaantuu aina epäsopivissa tilanteissa. Eli alan rääkymään jostain pienestä asiasta. No, eiköhän se hellitä kun pääsee muutamaksi päiväksi sukuloimaan. Katsomaan perheeseen syntynyttä vauvaa. =) Olen täti.