Tuntuu siltä, että kaikki niin tututkin kuin tuntemattomatkin käyttävät minua hyväkseen.
Kaikki odottavat, että olen aina heidän käytettävissään, ympärivuorokauden, aina kuin heille sopii.
Että kun he napsauttavat sormiansa, minä kiiruhdan heti paikalle.
Että minä teen kaiken, että olen valmis luopumaan vapaa ajastani heidän takiaan.
Että päälleni voi kaataa kaiken, mitä väliä sillä on?
Eihän heidän sanansa koskaan viillä minua, heidän murhevuorensa  murra hartioitani?
Mitä minä hyödyn siitä?
Joudun stressaamaan muiden asioista.
Tunnen itseni arvottomaksi, hyödyttömäksi.