Mikä minua vaivaa? Miten itsevarmasta, rauhallisesta nuoresta naisesta on yhtäkkiä tullut itkuinen, väsynyt, itseinhoinen. Milloin näin pääsi käymään? Miten kukaan muu ei ole huomennut uutta piirrettäni? Salaanko sen yhtä hyvin kuin itkuiset yöt, riidat, tunteet?  Alkoiko kaikki sanoista joiden ei olisi tarkoitettu satuttaa niin kuin ne satuttivat vai onko ihmisen oma laiskuus, välinpitämättömyys tässä syynä? Auttaisiko asiaa usein unohdetut, jo kaivatut sanat?  Miten ennen sinun sormien kosketus kyljelläni ja käheällä äänellä kuiskattu: ihana vartalo, sai tuntemaan itseni vähintään prinsessaksi.

Sinulle:
Jos voisin muuttuisin pieneksi, kevyeksi, perhoseksi,
sellaiseksi mistä pidät,
sellaiseksi mitä muistelet,
sellaiseksi mitä en ole.