Äänekästa puhetta ja kahvikuppien kilinää. Istun väkijoukon keskellä,
väkinäinen hymy kasvoillani, nostelen katsettani käsistäni. Olen J:n
isän syntymäpäivä juhlissa. Jälleen tunnen oloni vaivautuneeksi,
ihmiset ihmettelevät kuka tuo tuntematon "tyttö" on, kunnes joku
mainitsee meidän seurustelevan. En ole ujo mutta, kun joudun seuraan
missä kaikki ovat jo toisilleen tuttuja tai heillä on ainakin kumppani
turvallisesti vierellään, hiljenen. Jossain vaiheessa ihmiset
saavat kalasteltua minusta "outoja" tapoja joita he alkavat sitten
kovaan ääneen selvittämään. "Etkö sä juo kaljaa?" "En" "Juoksä sitten boolia?" "En" "Mitä sä sitten juot?" "Limsaa, siideriä joskus" "No
onhan se hienoa että tollanen nuori tyttö ei juo, mutta sillon
kun mä olin nuori niin ai, että mulle viina maistui...." --> tuohon tapaan. Koitan pälyillä J:n perään joka viihtyy tuttujensa ympäröimänä.
Viihdyn kyllä ihmisten seurassa ja pidän juhlista mutta en tykkä olla se ainut vieras ihminen. Tottakai J:n isä, äiti ja JJ:sisko
koittaa saada oloni kotoisammaksi ja niin se tuleekin totuttuani
ihmisiin.Vielä myöhemmin ihmisten juotua enemmän, tultua äänekkäämmiksi
tulee elämän ohjeiden aika. Nainen puhuu itsestään, ilkeistä
silmistäni, mitä teen, millainen ihminen olen, luulen jo hänen
alkavan itkemään mutta onneksi joku taluttaa naisen toiseen
huoneeseen. J lähtee kaverinsa kanssa baariin ja jättää minut
vieraiden armolle. JJ onnekseni pitää minulle seuraa.
Lähdemme kai syömään "perheen voimin" tunnin kulutta jonnekkin,
olemme löytäneet J:n kanssa uuden asunnon (muutaman viikon päästä
muutto ja ehkäpä jossain vaiheessa internetyhteys saapuisi), Työssä
oppimista minulla on jäljellä vielä 2 viikkoa ja koitan epätoivoisesti
myös autokoulua. Tälläistä on
elämäni : Vain voileipäkakkua ja kermakakkuja.
xxx
Oi elämä mitä oletkaan, olet kukkia, kyyneleitä
xxx
Mitä ei voi estää, se täytyy kestää
lauantai, 19. helmikuu 2005
Kommentit