Äänekästa puhetta ja kahvikuppien kilinää. Istun väkijoukon keskellä, väkinäinen hymy kasvoillani, nostelen katsettani käsistäni. Olen J:n isän syntymäpäivä juhlissa. Jälleen tunnen oloni vaivautuneeksi, ihmiset ihmettelevät kuka tuo tuntematon "tyttö" on, kunnes joku mainitsee meidän seurustelevan. En ole ujo mutta, kun joudun seuraan missä kaikki ovat jo toisilleen tuttuja tai heillä on ainakin kumppani turvallisesti vierellään,  hiljenen. Jossain vaiheessa ihmiset saavat kalasteltua minusta "outoja" tapoja joita he alkavat sitten kovaan ääneen selvittämään. "Etkö sä juo kaljaa?" "En" "Juoksä sitten boolia?" "En"  "Mitä sä sitten juot?" "Limsaa, siideriä joskus" "No onhan se hienoa että tollanen nuori tyttö ei juo, mutta sillon  kun mä olin nuori niin ai, että mulle viina maistui...." --> tuohon tapaan. Koitan pälyillä J:n perään joka viihtyy tuttujensa ympäröimänä.
 Viihdyn kyllä ihmisten seurassa ja pidän juhlista mutta en tykkä olla se ainut vieras ihminen. Tottakai J:n isä, äiti ja JJ:sisko koittaa saada oloni kotoisammaksi ja niin se tuleekin totuttuani ihmisiin.Vielä myöhemmin ihmisten juotua enemmän, tultua äänekkäämmiksi tulee elämän ohjeiden aika. Nainen puhuu itsestään, ilkeistä silmistäni, mitä teen, millainen ihminen olen, luulen jo hänen alkavan  itkemään mutta  onneksi joku taluttaa naisen toiseen huoneeseen. J lähtee kaverinsa kanssa baariin ja jättää minut  vieraiden armolle. JJ onnekseni pitää minulle seuraa.
 
 Lähdemme kai syömään "perheen voimin" tunnin kulutta jonnekkin, olemme löytäneet J:n kanssa uuden asunnon (muutaman viikon päästä muutto ja ehkäpä jossain vaiheessa internetyhteys saapuisi), Työssä oppimista minulla on jäljellä vielä 2 viikkoa ja koitan epätoivoisesti myös autokoulua. Tälläistä on
elämäni : Vain  voileipäkakkua ja  kermakakkuja.

 xxx
Oi elämä mitä oletkaan, olet kukkia, kyyneleitä
 xxx
Mitä ei voi estää, se täytyy kestää