Aamulla siskoni soitti minulle ja kertoi huonot uutiset. Rakas, nuorekas,
vain flunssaa välillä kärsivä äitimme saattaisi joutua tänään sairaalaan.
Hän oli kuulemma vain reväyttänyt jalkansa paripäivää sitten, mutta nyt
kipu oli alkanut "nousemaan". Hänen ystävänsä, lääkäri epäili
puhelinkeskustelussa veritulppaa.
Äitini soittaessa olin jo varautunut ottamaan huonot uutiset vastaan,
kiitos siskolleni joka minua varoitti.
Sillä jos en olisi tuosta tiennyt olisin varmasti alkanut itkemään juna-asemalla.
Ja se ei olisi ollut ensimäinen kerta.
Hetken päästä äitini on lääkärissä. Kuultuaan tulokset hän ottaa meihin yhteyttä.
Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? on, että minä ja siskoni olemme kummatkin
kaukana L:stä missä tuo sairaalassa käyminen tapahtuu.
 Ja jos äitimme otetaan heti sisään sairaalaan, niin meidän koiramme 
on yksin kotona.
Joten jompikumpi meistä tai kummatkin lähdemme kohti L:ää kun soitto kuuluu. 
Toinen ongelma tässä on, että minulla on viimeinen koe huomenna.
Ellen tee koetta en myöskään saa numeroa todistukseen ja joudun tekemään sen
 mahdollisesti seuraavana vuonna.
En tiedä miksi tuota murehdin. Tottakai äitini on tärkeämpi kuin  kouluni!
No ei tässä voi muuta kuin odottaa soittoa.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.