Joskus kaipaan omaa asuntoa.
Ei niin että minulla olisi sellainen joskus ollutkaan.
Sellaista pientä, nättiä yksiötä jonka olisin sisustanut itse.
Ei minulla olisi varaa suureen remonttiin ja sisustukseen, mutta haaveissa kaikki on mahdollista.
Sellaista valoisaa, minne paistaisi ilta / aamuaurinko tai mielummin molemmat.
Sellainen missä olisi ikkunalaudat kukkia ja maustekasveja varten.
Niitä pitäisi aluksi varmaankin hankkia ja vasta sitten haaveilla niille paikkaa.
Verhot ja muut kankaiset sisustuksen yksityiskohdat olisin itse valinnut ja ommellut.
Toimiva ompelukone voisi auttaa tässä tapauksessa.
Kaikki tuolit, pöydät, sohva, sänky, kaapit ynm tasot sopisivat yhteen.
Omistan yhden pöydän, sänkynikin on siskollani. Asuntoni olisi siis tyhjä.
Tai omistan kyllä tavaroita, joten ne olisivat varmaankin lattialla yhdessä kasassa kaappien puuttuessa.
Asuntoni olisi aina siisti, ainakin sillon kun olisin jaksanut sen siivota.
Mutta tietäisin kyllä ketä syyttää jos ympäri asuntoani löytyisi  likaisia kuppeja.
Tälläisestä haaveilen välillä  kun katselen asuntoamme.
Miten miehet luulevat, että jokaisessa naisessa on jonkinlaisia siivooja soluja?