Tämä on sinulle J: jotta tietäisit kuinka paljon minua satutit.
Mankassa soi vanhat, tutut, muistojen biisit. Niiden avulla palaan vuoteen 2004 ja varsinkin kesään. Yhteen elämäni hirveimpään ja toiseen elämäni ihanimpaan tapahtumaan. Päivämäärät ovat 19.6-26.6.04.
19.6.2004
Heräsin aamuyöstä siihen että siskoni tuli huoneeseeni herättämään minut.
Sanat jotka kuulin ovat jääneet lopullisesti päähäni ja sydämeeni.
" J  sanoo tappavansa itsensä".
Noista sanoista alkoi elämäni pisin, yksinäisin ja pelokkain yö.
Istuin tietokoneen edessä pyytäen, toivoen ja rukoillen ettei hän satuttaisi itseään.
Kuinka monta kertaa lopetitkin puhelun, enkä tavoittanut sinua enään mistään.
 Kuinka paljon pelkäsinkään että silloin kuulin äänesi viimeistä kertaa.
Sanat "sinulla on 2 minuuttia aikaa sanoa hyvästit" ja
"muistathan että mä rakastin sua"
 pyörivät yhä mielessäni.
 Itkin, tärisin ja tunsin itseni niin mielettömän avuttomaksi!
Mitä olisin voinut  tehdä?
Tulla luoksesi? Liian pitkä matka oli välissämme, liian monta tuntia.
 Soittaa ambulanssi kotisi luo? sen jonka osoitetta en edes tiennyt.
 Lopuksi muistin siskosi nimen ja hankin hänen numeronsa.
Et varmaan uskokkaan kuinka paljon siskosi pelästyi! Idiootti!
Et tajunnut, että tuo mitä teit satutti monia läheisiäsi!
 Kiitä onneasi että en muistanut silloin vanhempiesi nimiä!
Vaikka aikuinen mies oletkin. Tai että kun näin sinut viimein samana päivänä,
 olin NIIN helpottunut etten enään
 kuin vain erittäin syvällä mieleni sopukoissa tahtonut sinua lyödä,
satuttaa sinua jotenkin, edes hieman, niin että tuntisit kipua sellaista mitä laitoit minut tuntemaan.
 xxx
"Onnistuisinko satuttamaan sinua  uhkailemalla  itsemurhalla
yhtä paljon kuin sinä onnistuit minua?
Leikitkö silloin vain kustannuksellani? Etkö tiennyt seurauksia?
Vieläkin kuullessani tietyt sanat sydämeni pysähtyy,
jätit minulle ikuiset arvet vaikket itseäsi satuttanut.
Jos olisit itseltäsi hengen vienyt olisit tuhonnut elämäni.
Miten olisin voinut jatkaa matkaa?
Pelkästään, että lähdet ulos kavereittesi kanssa
saa minut pelkäämään ja odottamaan puhelin soittoasi" (ote päiväkirjastani).
Kiitos rakas siskoni kun olit paikalla ja kiitos rakas äitini kaikesta.

20.6-26.6.04 hyvät muistot tulevat myöhemmin..