Elämäni sisältö

Ero

2009-02-10T21:19:01+02:00

En tiedä enään mitä sanoa, kirjoittaa. Me eroamme, minä ja J.

Vaikka se olikin yhteinen päätös nyt yksin ollessa väsyneenä kaikki tuntuu pahalta. En edes jaksa alkaa miettimään mikä meni vikaan ja kuinka kauan on ongelmia ollut. Hakuaisin vain mennä eteenpäin. Pää ihan tyhjä ja kuitenkin aivan liikaa tunteita, muistoja ja mietteitä. Paskat, menen pikkasen kanssa ulos käymään ja sitten nukkumaan.

''Yön susta unta nään''

2007-04-30T15:53:00+03:00

Kuuntelen tässä vanhoja cd:tä jotka ovat lojuneet kaapinperällä. En ole kuunnellut näitä koskaan sen jälkeen kun muutin J:n kanssa yhteen. Elikä noin muutama vuosi on kulunut siitä. Löysin cd:n jonka olin itse polttanut seurustelumme alkuaikoina. (En siis muistanut sitä ennen kuin laitoin cd:n soimaan.) Ensimmäisenä oli kappale joka muistuttaa minua siitä miten lähellä oli ero. En siis ollut tavannut silloin vielä sitä toista miestä joka sai sydämeni hypähtämään, enkä osannut silloin vielä yhdistää kappaletta häneen. Joten reilusti aluksi tuli kylmiä väreitä, lähellä olleen eron takia. Ja sitten kun alkoi seuraava kappale soimaan, mieleen tuli se kun J uhkasi itsensä tappaa.. Eli varmaankin elämäni raskaimmat hetket. Joita ei ollut vielä tapahtunut
cd:n polttamisen aikana. Kaiken epävarmuuden, pelon, turhautumisen musiikki toi mieleen. Hyvä sentään ettei minulla ole tässä lähellä noiden aikojen päiväkirjoja. Muuten varmaan joutuisi nekin kertaamaan uudelleen. Nyt elämä yli 3 vuoden seurustelun jälkeen, on tasaisempaa. Harvemmin enään yhteen otetaan pahasti. Ainoastaan harmia on ollut pitkistä päivistäni ja asioista mitkä on pitänyt saada tehtyä. Stressi on siiis painanut päälle. Ja se purkaantuu aina epäsopivissa tilanteissa. Eli alan rääkymään jostain pienestä asiasta. No, eiköhän se hellitä kun pääsee muutamaksi päiväksi sukuloimaan. Katsomaan perheeseen syntynyttä vauvaa. =) Olen täti.

Tauko

2007-02-22T11:12:00+02:00

En muista edes koska viimeeksi olen tänne kirjoittanut. Ei niin, ettei elämässäni olisi mitään tapahtunut. On tässä hiljaisuuden aikana ollut hyviä ja huonojakin aikoja joista olisin sitten voinut kirjoittaa. Mutta ainoa ongelma on tietokone. Se ei koskaan ole mukana kun jotain sattuu, se ei ole koskaan lähellä kun tekstiä alkaa kerääntymään päähän. Se on suuri ja hankala, tahdon pienen ja kevyen taskuun laitettavan tietokoneen, johon voi vain kirjoittaa. Se kätkisi sisäänsä niin itkut kuin naurutkin ja se avautuisi vain harvoille ja valituille, niille jotka tietäisivät suuren salaisuuden, sen tunnussanan.
Mieleen tulee lapsuus, kun toinen meistä sisarista oli vessassa piilossa ja toinen koitti päästä sisään,
piti aina sanoa salasana. Niin M mikähän mahtoi olla meidän yhteinen salasana? ;)
Kävin eilen ja edellispäivänä tekemässä sopimukset muutaman työpaikan kanssa. En ole siis työpaikkaa vaihtamassa ( vaikka toivoisinkin välillä, että olisin) vaan olen menossa 2kk työharjoitteluun. Eli siis on viimeinen vuosimenossa 3 vuoden tutkinnossa, ja loppu alkaa häämöttää. Pakollinen lopputyö ei ole vielä valmis mutta on kyllä vähän enenmmmän kuin aluillaan. Toivotaan nyt että tähän taas koukutun.
Ajatuksia kasvamisesta, pian alkaa jonkun kympin kriisi..
xxx
Kaunis nainen:

3-vuotiaana: katsoo itseään ja näkee prinsessan

8-vuotiaana: katsoo itseään ja näkee tuhkimon.

15-vuotiaana: katsoo itseään ja näkee ruman sisarpuolen
("Äiti, en voi lähteä ulos tämän näköisenä!)

20-vuotiaana: katsoo itseään ja näkee "liian lihavan/ laihan, liian lyhyen/pitkän, liian suorat/kiharat"
mutta päättää siitä huolimatta lähteä ulos

30-vuotiaana: katsoo itseään ja näkee "liian lihavan/laihan, liian lyhyen/pitkän, liian suorat/kiharat"
ja toteaa ettei ole aikaa parannuksiin, joten lähtee ulos joka tapauksessa.
(kasku, naisten päivystyksen sivuilta)

seksi ja pettäminen

2006-05-19T20:39:00+03:00

Tämän viikon ruokasalikeskustelun TOP 1 aiheena on ollut seksi. Paljonko saa, koska on viimeeksi saanut, kumpi pihtaa.. ynm
vastaavaa.
No yhdellä meistä parisuhteessa asuvista oli suuri ongelma
= häntä panetti.
Ei ollut kuulemma saanut muutamaan kuukauteen ollenkaan, ei yhtään mitään, vaikka oli anellut, uhkaillut, kiristänyt ja puhunut järkeä tälle miespuoliselle kumppanilleen.
Kuulemma kaikkia konsteja hän oli jo kokeillut, niin pienissä alusvaatteissa pomppimista kuin nakuna kävelemistäkin, mutta kun ei niin ei. Kuulemma itse "veijarissa" ei mitään vikaa ollut mutta halua sen käyttämiseen ei löytynyt.
Ellei asiaan pian tulisi muutosta joutuisi hän tyydyttämään itsensä jonkun toisen miehen avulla.
Ja jo samana päivänä siihen toiseen otettiin yhteyttä.
Paikkaa ei vielä löytynyt mutta ajankohta ja tapaamisen syy oli sovittu.
Seuraavana päivänä tämä naikkonen huokui iloa ja tarmoa, syy selvisi jälleen ruokasalissa.
Hän oli saanut.
Ei, vieraalta mieheltä vaan omaltaan.
Totesi ellei olisi saanut, hän olisi joutunut pettämään tuota
miestä jo toiseen otteeseen.
"Enhän mä sitä tahdo pettää, mutta jokaisella on tarpeensa".
Eli onko tuo sitten hyvä syy pettää?
Eikö puhuminen tai viimeistään eroaminen helpottaisi asiaa?
Ei turhaan satuttaisi toista.
Tai eikö aina sanota "Se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa?"
Ja arvon leidit/ herrat, jos teillä on vastaavia ongelmia käynnissä suosittelen seksikaupassa käyntiä ja jonkunmoisen vekottimen ostoa.
Saat muttet petä. Ja eihän sitä tiedä jos toinen innostuu siitä.. ;)

Kovaa ja korkealta

2005-11-28T15:57:00+02:00

Hiljaiset hetket ovat niitä pahimpia, mieli alkaa vaeltamaan ja

huomaat miettiväsi asioita joita olet koittanut unohtaa.

Epäilyksen äänet, tukahdetut tunteet, henkinen paha olo,

tuntuvat olevan minulle joka päiväistä.

Välillä tuntuu menevän hyvin, välillä taas saa itsensä kiinni miettimästä kipeitä asioita.

Luulin jo tehneeni valinnan mutta mieli sanoo muuta.

Miten voisin erota miehestä jota rakastan? jota olen rakastanut jo melkein 2 vuotta,

ja jonka kanssa jaan yhteisen kodin?

ja hypätä tyhjänpäälle, epävarmuuteen, suuriin ongelmiin ja sotkuihin.

Silti syvällä syvällä sisimmissäni minusta tuntuu, että eroaminen olisi oikea ratkaisu.

Tai vähintään muutto pois yhteisestä kodista.

Ehkä pääni selkenisi, tietäisin mitä todella haluan, mitä todella kaipaan, ehkä jopa oloni helpottuisi.

En tiedä, en uskalla, en halua!

Minuun sattuu kun kuulen J:n puhuvan meidän yhteisestä tulevaisuudesta,

luen vanhoja kirjoituksiani tunteistani häntä kohtaan, katson yhteistä kotiamme.

Jos tämä tulee jatkumaan näin tiedän, etten selviä.

Kaikki tekee liian kipeää, päätän niin tai näin sydämeni murtuu ja sen jälkeen sitä ei enään voi korjata.

XXX

..."Heeeeiiii on niin helppoo olla onnellinen".. JA PASKAT!!

Et sellasii terkkui Olavi Uusivirralle...

Mietteitä

2005-11-25T09:13:00+02:00

Minulla oli eilen pitkästä aikaa todella hyvä olo. Saimme J kanssa puhuttua asioista, kävimme yhdessä Ikeassa katselemassa tavaroita, naureskelimme pikkuasioille, pidimme toisiamme kädestä, pussailimme ja halailimme kuin nuori pari konsanaan. Tuli hyvä olo. Ehkä tämä tästä alkaa taas kulkemaan. Meillä kuitenkin kesti melkein 2 vuotta ennen kuin tuli suurempi "kriisi". Nyt kun aletaan siitä selviämään, niin voitaisiin taas jatkaa ja selvitellä välejä sitten seuraavan 2 vuoden päästä uudelleen. Tai ehkä hiukkasen ennen, niin ei ongelmat ehdi kasvamaan niin suuriksi. XXX "..Mut hei ei se riitä et on mukavaa, sen täytyy olla paljon parempaa, siinä täytyy olla rakauttaa, siinä täytyy olla unelmii, mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeinlaista kemiiaa.."

Jatkoa

2005-11-24T09:00:00+02:00

Koko eilis päivän mietin mikä on vikana. Alammeko me kyllästymään toisiimme. Pidämmekö toisiamme itsestäänselvinä? Eikö toista voi vain ottaa ja koskettaa aivan yllättäen ja kuiskata "Mä rakastan sua"?. Toin eilen ajatukseni julki ja se oli J:lle kuin isku kasvoja vasten. Ei hän ollut huomennut etäisyyttämme, vähä puheisuuttamme. Tai mahdollisesti oli huomannut muttei ollut tahtonut huomata, ja oli siirtänyt asian taakse, sitä itse huomaamattaan. Uskon, että loukkasin häntä sanomalla, ettei minulla ole ollut hyvä olla hänen kanssaan. Ei se ole hänen vikansa, kuka tahansa muu nainen olisi enemmän kuin tyytyväinen mieheen joka koskettaa upeasti, tuo kukkia, on valmis osallistumaan kodinaskareihin, tekee ruokaa, niin olen minäkin ollut tähän asti, enään en ole. Minulla on sellanen tunne ettei tämä kestä. Mitä nopeammin eroamme sitä vähemmän se sattuu meihin. En ole varma, että näämme yhdessä uudenvuoden, en ole varma edes joulusta. Koko tämä epävarmuus ahdistaa minua. Tahtoisin vain palata entiseen! Siihen, että en nähnykkään muita miehiä, J oli ainut, kaikista rakkain. Nyt minuun koskee ja pelkään tulevaa, en tahdo satuttaa häntä! En koskaan ole tahtonut, en koskaan tahdo! Ja silti minusta tuntuu, että minä satutan häntä loppujen lopuksi, ihmistä jota rakastan eniten. Anna anteeksi rakkain, anna anteeksi! xxx "Niin he löytävät toisensa tuhansien tähtien joukosta loistavat niin kirkkaina toisiinsa ovat sidottuina... vaikka meille annettaisiin koko avaruus vain hetki kuin sen saisi katoamaan vaikka maailma eteeni polvistuisi sen vain saisin palamaan ja huomenna taas huomenna olen surullinen"

Tyttö sinä olet tähti

2005-11-23T15:37:00+02:00

Kävin katsomassa eilen J:n kanssa kyseisen elokuvan. Muutamassa kohdassa sain pidätellä itkua oikeen toden teolla, sillä elokuva sattui käsittelemään juuri tällä hetkellä minulle kipeitä aiheita. Ei,en halua kuuluisaksi R&B laulajaksi vaan elämäni on sekoittanut toinen mies. Tämän V:n satuin tapaamaan siskoni kautta, vahingossa. Olihan hän jo hehkuttanut kauanaikaa, että on löytänyt minulle täydellisen miehen. No, tapasin hänet ja muutaman muunkin uuden ihmisen ja jouduin itsekkin toteamaan, että hän on kaikkea mitä olen aina miehessä halunnut. Jos minulle olisi annettu kynä ja piirtämisen lahja ja minun olisi käsketty piirtää "unelmieni mies" olisin piirtänyt hänet. Nyt tapaamisesta on kulunut 3 päivää ja hän on ollut mielessäni. Olen miettinyt miksi/miten voin häntä ajatella sillä rakastan J todella paljon. Mitä enemmän olen miettinyt sitä enemmän minuun on sattunut. Suhteessamme ei ole kaikki kunnossa, alamme erkanemaan, läheisyys ja kosketus ei ole niin varmaa ja joka päiväistä kuten ennen. jatkuu...

ikävä

2005-10-21T19:35:00+03:00

Tiedätkö sen tunteen?
Sen pienen tunteen joka hiipii salakavalasti joskus sisuksiisi.
Sen pienen pienen tunteen joka kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.
Sen tunteen joka tekee asiat lopuksi vaikeammaksi.
Sen tunteen minkä vuoksi
silmäsi vuotaa ja sydämesi huutaa.
Jos tiedät sen tunteen
sinullakin on jotain IKÄVÄ!

Tänä viikkona olen kaivannut
siskoani todella paljon.
Hänen läheisyyttään,
tapaa nauraa yhteisille jutuille,
sitä että kukaan muu ei ymmärrä
meidän yhteisiä vitsejämme,
yhteisiä juttu hetkiä,
kyyneleitä, menneitä aikoja
ja muistoja.

Kunpa vain ihmiset ymmärtäisivät,
että minäkin olen VAIN
ihminen.
Minullakin on tunteet,
minäkin saatan erehtyä,
minä en voi tietää kaikkea
sillä edes minä
en ole täydellinen.
Älkää vaatiko minulta liikaa!
Se riittää, että minä itse vaadin
itseltäni liikoja.
Että koitan jaksaa koulussa,
töissä, kotona,
niin helppoina kun vaikeinakin aikoina.

Käytetty

2005-10-01T14:40:00+03:00

Tuntuu siltä, että kaikki niin tututkin kuin tuntemattomatkin käyttävät minua hyväkseen.
Kaikki odottavat, että olen aina heidän käytettävissään, ympärivuorokauden, aina kuin heille sopii.
Että kun he napsauttavat sormiansa, minä kiiruhdan heti paikalle.
Että minä teen kaiken, että olen valmis luopumaan vapaa ajastani heidän takiaan.
Että päälleni voi kaataa kaiken, mitä väliä sillä on?
Eihän heidän sanansa koskaan viillä minua, heidän murhevuorensa murra hartioitani?
Mitä minä hyödyn siitä?
Joudun stressaamaan muiden asioista.
Tunnen itseni arvottomaksi, hyödyttömäksi.